Synnynnäinen tarve?

Nestori kuulee paljon musiikkia ja hänellä on monia selkeitä suosikkeja. Osa on lastenlauluja, mutta selkeästi monet isän kuuntelemat punkkilevytkin saavat nyökyttelyä aikaiseksi. Olemme viime aikoina monesti miettineet, että mistä Nestori on oppinut taputtamaan biisin loputtua? Hän ei tee sitä aina, mutta toisinaan kappaleen vaihtuessa hän keskeyttää leikit, taputtaa, ja taas jatkaa omia puuhiaan. Me ei kuunnella livelevyjä, ei katsota tv:tä eikä Nestori ole ollut keikalla viime kesäisen Puntala-rockin jälkeen. Ja vanhemmilla ei ole tapana taputtaa kotona musiikkia kuunnellessa, kiitos kysymästä!

Vaikuttaisi siis siltä, että ihmisellä on synnynnäinen tarve reagoida myönteiseen asiaan taputtamalla. Samaan johtopäätökseen on tultu myös muualla.

Mummi 17.5.1926 - 7.1. 2013

Mummini kuoli noin viikko sitten. Hän oli Nestorin äidin äidin äiti. Kuolema ei tullut yllätyksenä. Hän ei ole muistanut asioita enää vuosiin, eikä tunnistanut oikeasti meitä sukulaisia. Mummi asui viimeiset vuodet mukavassa palvelutalossa Kuopiossa. Hänelle itselleen oli varmaan jo helpotus päästä täältä pois, vaikka hänen iloinen luonteensa saikin hänet olemaan tyytyväinen lähes loppuun asti. Kuoleman odotettavuudesta ja hyväksyttävyydestä huolimatta oli olo surullinen ja haikea. Kaivoin heti vanhoja kuvia mummista ja kirjoitin tätä blogitekstiä mielessäni.

Mummi oli ihana. Pidin hänestä hyvin paljon aina. Mummi oli pyöreä ja pehmeä. Aamuisin oli mukava mennä pötkättämään mummin mahan päälle tai viereen. Radiosta tuli aamumusiikkia ja lipastolla sängyn vieressä oli hauskoja kuvia meistä sukulaisista. Kattolampussa roikkui pikkuveljeni tekema lankapallomummi.

Aamupalan jälkeen pelattiin pasianssia. Jos aamun eka sukkanauha meni hyvin tuli päivästäkin hyvä.  Mummilta opin useita pasiansseja.

Mummin kanssa käytiin aina torilla yhdessä. Matkalla pysähdyttiin pankkiautomaatilla ja mummi antoi 100mk ja käski ostaa jotakin kivaa Tiimarista. Se oli pienen tytön paratiisi. Mummilassa sitten paperit ja kynät järjestettiin ja leikittiin koulua. Isompana kun kerroin mummille, että kaipaisin hyvän meikkisiveltimen ja silmämeikinpoistoainetta teatterimeikkauksia varten, vei hän minut Anttilan sijaan oikeaan kemikalioon ja sitä parempia tuotteita minulla ei ole koskaan ollut. Torilla käytiin myös Trubessa kahvilla. Kotiin tultiin kävelle tai joskus turistijunalla.

Kirjastossa vierailimme myös ahkerasti ja minulla olikin vuosia kirjastokortti myös Kuopioon. Muistan lastenosaston oikein hyvin ja missä kohtaa olivat Neiti Etsivät. Teininä äiti oli käskenyt mummin lainata minulle seksivalistuskirjoja. Tuhahtelin, etten moisia lue, mutta luin kuitenkin salaa.

Ukki oli kovin tarkka rahasta, joten mummi antoi sitä meille aina salaa. Usein saimme kolikkopurkin ja innolla laskimme kolikoita. Mummi myös muisti meitä ihanilla lahjoilla. Marina-nukelle hankittu uusi peruukki oli ihmeellisen ihana joululahja. Yhtenä vuonna mummilta tuli myös iso pääsiäispaketti, jossa oli collegepuvut meille molemmille. Minun omani sai kääntää ja toisella puolen oli valkoinen puku kuvalla. 

Mummin kanssa saunottiin aina ja istuttiin löylyjen välissä parvekkeella. Saunassa heitimme löylyä kiville ja mietimme kenelle paistamme letun. Sanomisen aikana saivat kaikki sukulaiset omat lettunsa.

Tammikuun alussa mummi tuli usein Pietarsaareen minun synttäreilleni. Mukana oli usein myös Kukka, Marjukka, Anu ja Maarit. Vieraat nukkuivat olohuoneessa ja aamulla hipsittiin heti viereen. Aamupalaa ja lahjat tuotiin sitten sinne sänkyyn. Mummi muisti myös aina nimipäivät. Niitä juhlittiin usein Amandalla, kun oltiin vesillä juuri heinäkuun lopulla.

Raivaukselle oli ihana mennä soutamalla järven pohjukasta vanhan tien ali. Minä nukuin kerrossängyn yläpedillä ylämökissä ja siitä oli kiva katsoa ku mummi puuhasti. Ruoka-aikaan hän soitti kellolla meidät syömään. Kuistilla oli tynnyreistä tehdyt tuolit, joissa oli upottavat nahkatyynyt. Kahvilla oli aina pikkuleipiä. Uidessa mummi aina kellui niin että maha vaan pullotti.

Muistan mummia ihaillen ennen kaikkea hänen valoisan luonteensa vuoksi. Hän jaksoi olla melkein aina iloinen ja tyytyväinen. Hänestä oli aina mukavaa nähdä meitä. Mummilassa oli helppo ja mukava olla.

Tässä vielä tuoreempia kuvia mummista:

1 v

Nestorin ensimmäistä kierrosta auringon ympäri juhlistettiin monta kertaa. Oikeastaan jo lokakuun lopulta aina marraskuun lopulle. Vieraita kävi tuolloin tervehtimässä ja Helsingin reissulla tavattiin monia rakkaita ja Nestori sai ihania lahjoja.

Varsinaisena synttäripäivänä oli Elina-lähitäti kylässä ja söimme herkullista kalaa. Nestorille teimme oman peikkolautasen. Jälkkäriksi saivat kaikki hedelmiä.

Ruokailukuvissa Nestorilla on äidin ompelema ruokailuessu. Kangas on PUL:ia eli samaa, josta kestovaipat tehdään. Suojaa hyvin pientä sormuruokailijaa.

Marraskuinen Helsingin retki

Teimme jo liki pari kuukautta sitten Nestorin kanssa viikon reissun Helsinkiin, Turkuun ja Järvenpäähän. Tässä joitakin kuvia reissustamme:

Ari tuli kanssamme samaa matkaa Tampereelle asti. Porukalla käytiin ravintolavaunussa.

Eka kyläilypaikka oli Lauran, Laurin ja Oonan luona. Lasten vauhti oli huimaa ja toisen lelut kiinnostivat kovasti.

Viikon aikana olimme kaikkiaan neljä yötä kummitäti Kajsan luona. Välissä kävimme Turun mummilassa yhden yön ja Espoossa Larin, Soilan ja Aavan luona. Siellä tapasimme myös Inkan ja Silvan.

Kajsan luokse tuli perjantaina kylään Emilia ja Uoti. Kilpaa kuunneltiin linnunlauluja.

Hyvää Joulua!

Tänä vuonna laitoimme joulukorttirahat Luonnonperintösäätiön Suojelusuo Pohjanmaalle -kampanjaan ja näin ollen jouluntoivotuksemme tulee sähköisessä muodossa. Tässä, olkaa hyvä :)

Meillä kävellään!

Tämän viikon torstaina Nestori otti ensimmäiset metrit omin jaloin ja taitojen karttuminen on ollut nopeaa. Tässä tyylinäyte tältä päivältä.

Paappa ja Nestori

Keväällä luontoretkellä

Ritvan luona kylässä. (Kuva: Ritva)

Ritvan puutarhassa. (Kuva: Ritva)