Uusia taitoja

Nestori on oppinut parin viime viikon aikana kaksi aivan uutta taitoa.

21.2. Nestori oppi vetämään lelukaaren kirahvia jalasta, jolloin sen kaula venyy ja kun päästää irti niin se menee takaisin väristen hauskasti.

29.2. Nestori oppi kiljumaan. Aikamoisia rääkäisyjä kuuluu vähän väliä. Meinaa vaan pienen kurkkua kutittaa moiset äänet.

Nestorin eka nimipäivä

26.2. vietetään Nestorin nimipäivää. Vielä ei päivänsankari saanut kakkua, mutta meille vanhemmille ja Heikki-paapalle oli tarjolla Hermannia eli kiertävää juuresta leivottavaa sokerikakkua. Lauantaina kakkua maisteltiin myös Jurvan isovanhempien kanssa. Perjantaina meille ehtivät kylään kummit Pentti ja Anna. Eli ihanan paljon oli vieraita viikonloppuamme piristämässä!

Nestori vietti päiväänsä tavallisen iloisena hymyillen, jutellen ja nauraen. Juhla-asuna oli lauantaina aito retrovaate isän lapsuudesta (ainakin näin arvelen).

Sunnuntaina ulkoiltiin kauniissa talvisäässä. Koskikarat nähtiin, kuten oikeastaan joka päivä. Nestori matkasi kantollinassa äidin takin suojassa, kuten myöskin lähes joka päivä. Saamme paljon myönteistä huomiota käydessämme kaupassa tms. Erityisesti vanhemmat ihmiset kehuvat kuinka vauvan on tuolla varmasti hyvä olla. Nestorikin hymyili ja jutteli eräälle mummolle, joka tuli vastaan potkukelkalla - äidin sylistä on turvallista tehdä tuttavuutta.

Tässä vielä kuva Nestorin varustuksesta ulkoilemaan lähtiessä. Päällä villavaatteita, päässä kypärämyssy ja hattu. Jalassa Nestorilla on erityiset kantoliinatossut eli tossujen kärikosa pitää vettä eli myöhemmin kun pieni seisoo voi hänet laskea hetkeksi maahan seisomaan. Meillä on myös käytössä yhteinen kantokauluri, joka suojaa molempien kaulan ja minun rintakehää.

Massullaan

Nestori on jo hienosti oppinut kannattelemaan päätään. Massulla ollaan joka päivä useita kertoja, vaikkei Nestori vielä kovin pitkää aikaa viihdykään. Eikä tee kyllä elettäkään, että lähtisi itse kääntymään, mutta eipä sillä kiirettä. Ja joka päivä viihtyy aina hetken pidempään ja pääkin nousee hieman korkeammalle.

Touhupäivä

Eilen meillä oli Nestorin kanssa oikea touhupäivä. Kokeiltiin miltä tuntuisi olla menevä mamma kaupungissa ja totesin, että tämä rauhallinen pikkukaupunkielämä sopii meille. Vaikka satunnainen teeseura päivällä ei olisi pahitteeksi.

Aamun aloitimme suuntaamalla MLL:n perhekahvilaan klo 10.30. Siellä oli hyviä laskiaspullia ja paljon meteliä. Nestori ihmettelei hetken ja nukahti kantoliinaan. Paikalla oli me&i vaatemerkin esittelijä (ihania vaatteita lapsille ja aikuisille, huoh). Ihan mukava ja ajatuksia herättävä tutustuminen perhekahvilatoimintaan.

Kahvilasta kävelin Alvariiniin syömään lounasta. Kotiäidin luksusta mennä valmiiseen seisovaan pöytään. Nestorikin nukkui tyytyväisenä koko ruokailun ajan ja heräsi sopivasti päästyäni jälkiruokaan. Niinpä Nestroikin sai sapuskaa ja puhtaan vaipan ennen kuin suuntasimme keskustan kangaskauppaan.

Kangaskaupassa Nestroi jälleen nukahti ja minä käväisin kirpparilla ja kävelin kirjastoon. Siellä varasin muutaman kirjan, löysin yhden mielenkiintoisen uutuuden ja ostin kahdeksan poistettua lastenkirjaa. Nestroi sai kaksi pahvista Eetu-kissasta kertovaa kirjaa. Pehmokirjoissa on maltti säilynyt ja niitä on muistaakseni vain kolme, mutta kovia pahvikirjoja onkin sitten jo 16. Mut pitäähän pienelläkin olla hyvä kirjakokoelma ja vaihtoehtoja :) Kuvakirjoja en aio koskaan lasketa tai lasten tietokirjoja. Kuvassa isä ja Nestori lukevat ihan parasta perhoskirjaa.

Kirjastossa Nestori heräsi ja sai tyhjässä lukusalissa maitoa ennen kuin menimme viereiseen kaupungin toimistotaloon katsomaan isää työssään ja Nestori pääsi hurmaamaan toimiston väkeä. Toimistolta suuntasimme koko porukka neuvolaan.

Hienosti oli Nestori jälleen kasvanut, sillä uudeksi pituudeksi saatiin 65 cm ja painoa oli 6810 g. Muutenkin kaikki oli kunnossa. Onneksi isä tuli mukaan, sillä rokotuspiikit olivat niin kurjia, että äidiltä pääsi itku. Vieläkin ottaa sydämestä kun muistelen piikkejä ja sitä huutoa, vaikka Nestori kyllä rauhoittui helistimeen ja oli tissin ja unien jälkeen oma aurinkoinen itsensä. Annoimme kyllä illalla särkylääkettä helpottamaan oloa ja yö meni oikein hyvin.

Kotona odotti vielä Elina-lähitäti, koska oli torstain iltapäivävierailun aika. Myös kaimani Saara tuli kylään ja vieraat leipoivat parsakaali-savutofupiirakkaa, jonka ohje on muuten Viiden tähden vegaani -kirjasta ja on mielettömän hyvää. Itse tein pullataikinan, josta tein illemmalla Arille pullapitkoja (kun on juoksevaa hunajaa niin pitää saada pitkoa, minkä päälle sitä laittaa ja päätin kerrankin olla pullantuoksuinen puoliso ;) ) En olekaan koskaan tehnyt pitkoja, sillä meillä on aina tehty korvapuusteja. Ekan tein vain peruslettina kolmella pötköllä ja sitten etsin netistä ohjeen kuinka tehdään pitko viidellä pötköllä :) Tein myös yhden pellillisen korvapuusteja.

Nukkumisesta ja rutiineista

Meillä on ihmetelty ja tuumailtu vauvan nukkumista liki alusta lähtien. Viime viikolla sain käsiini useamman minulle suositteleman Elizabeth Pantleyn kirjan ”Pehmeä matka höyhensaarille – hellä tapa saada lapsi nukkumaan läpi yön”. Kirja on vahvasti kiintymysvanhemmuushenkinen ja siinä vastustetaan kaikenlaista lapsen itkettämistä eikä lähdetä ajatuksesta, että pienen lapsen pitäisi pärjätä yksin (kuten jotkut tuntuvat ajattelevan). Kirjassa annetaan neuvoja sekä perheille, joissa nukutaan perhepedissä että niille, joiden lapsi nukkuu omassa huoneessa. Suosittelen kirjaa kaikille lasta odottaville – olisin itse toivonut lukeneeni kirjan ensimmäiset 90 sivua ennen Nestorin syntymää, sillä olisin tehnyt joitakin asioita heti alusta asti toisin. Olisiko se muuttanut hänen nukkumistaan on toki mahdoton sanoa, mutta monet kirjan neuvot tuntuvat järkeenkäyviltä ja ovat tulleet muuallakin esiin, kun olen nukkumisestamme keskustellut eri foorumeilla.

Alun ohjenuoranamme oli ja on toki edelleenkin lapsentahtisuus eli vauvan oman rytmin kunnioittaminen. Sen seurauksena menimme pitkään nukkumaan aamuyöllä ja nukuimme pitkälle iltapäivään. Se kävi raskaaksi ja onneksi kerran päiväunet menivät niin myöhään, että rytmimme muuttui. Sen jälkeen myös päätin pitää selkeämmin kiinni päivästä ja yöstä ja erottaa ne toisistaan mm. pitämällä valoja päällä päivällä ja pysymällä yöt hämärässä ja hiljaisessa makuuhuoneessa. Tätä neuvoi minulle moni vanhempi, lehtijuttu ja unikirja. Ehkä olisikin kannattanut noudattaa lapsentahtisuutta erään äidin kertomalla tavalla eli hän nosti vauvan aamuisin kantoliinaan ja antoi jatkaa unia tai herätä, miten vaan. Illalla mentiin hämärään huoneeseen pötköttämään. Näin vauva sai itse valita oman rytminsä, mutta muutokset ympäristössä totuttivat häntä hiljalleen normaaliin päivärytmiin. Äidin pitäisi vaan jaksaa olla sinnikäs ja nousta aamulla ajoissa, vaikka olisi valvonut yön ja kukaan ei vaatisi ylös.

Kirjan perusajatus on se, että pieni vauva heräilee joka tapauksessa noin 1-2 tunnin välein. Pieni vauva kaipaa apua nukahtamiseen ja vasta hiljalleen kykenee itse painumaan uneen. Jos kevyen uneen vaiheessa havahtuu ihan hereille, on helpompi painua takaisin uneen, jos ympäristö on samanlainen kuin nukahtaessa. Eli jos lapsi on nukahtanut tissi suussa äidin vieressä, haluaa hän herättyään äidin ja tissin takaisin. Kirja kehottaakin ottamaan tissin suusta ja laittamaan lapsen nukkumapaikkaansa jo ennen kuin uni tulee. Jos siis haluaa lapsen nukkuva unet omassa sängyssä, kannattaa hänet laittaa sinne väsyneenä, muttei unessa. Minunkin olisi kannattanut alusta asti ottaa nukkumaan mennessä tissi suusta siinä vaiheessa, kun sitä enää silloin tällöin vähän syödään. Jos vauva olisi havahtunut ja halunnut tissin takaisin, niin olisin antanut ja kohta irrottanut uudestaan. Tätä meillä tehdään nyt ja nukahtaminen tissille on nopeutunut kummasti. Vaihdan myös jossain vaiheessa tissin tuttiin (oikein unisena onnistuu), koska tuttia on helpompi kesken unien laittaa takaisin. Yritän kyllä myös napata tutin pois joko ennen nukahtamista tai ainakin kun uni on tullut, jottei vauva tottuisi nukkumaan tutti suussa. 

Kirjassa on paljon pieniä neuvoja, joita voi kokeilla oman tilanteen mukaan. Kirja kyllä kehottaa tekemään niistä selkeän uniohjelman, jota parannetaan aina noin 10 päivän välein tehtävien unipäiväkirjojen avulla (tässä näkee kirjan olevan jenkkikäännös). Meillä on nyt otettu käyttöön seuraavaa edellä mainitun lisäksi.

- Selkeät ja toistuvat iltarutiinit. Nämä olisin ottanut käyttöön jo aiemmin, jos olisin ymmärtänyt ja saanut aikaan. Meillä ne on rakennettu niin, että tissi olisi ensimmäisenä olohuoneessa ja sen jälkeen makuuhuoneen rutiinit voi toteuttaa kumpi vain vanhemmista. Makuuhuoneessa tehdään pieni vauvahieronta, puetaan yövaippa ja -puku, luetaan iltasatu (tällä hetkellä Kirsi Kunnaksen käännösrunoja), lauletaan iltalaulu sylissä ja toinen omassa sängyssä ja sitten kuunnellaan ja katsellaan mobilea. Tutin laitan suuhun omaan sänkyyn laitettaessa, koska sitä pitää laittaa usein suuhun uudestaan. Mobilen toivomme auttavan nukahtamisessa. Siinä on valot, äänet ja pyörivät nallet :) Jonkun kerran on toiminut nukuttaminen ilman tissiä, mutta välillä jos itku tulee niin otan toki tissille. Tärkeintä on, ettei vauvan tarvitse itkeä. Nukuttamiseen tällä kaavalla menee makuuhuoneessa tällä hetkellä tunnista puoleentoista ja senkin jälkeen joutuu nukuttamaan uudestaan lyhyemmin. Mutta aiemmin saatoimme viettää tissittelen paljon pidempiäkin aikoja...

- Unilelu. Paapalta saatu ankkariepu pidetään mukana sinnikkäästi, vaikkei Nestori siitä vielä suuremmin ymmärrä. Toiveena on, että se toisi jossakin vaiheessa turvaa ja kenties äidin tuoksua. Tästä voisi olla tulevaisuudessa iloa matkoilla.

- Unilause. Tavoitteena on lause, joka rauhoittaa lasta nukahtaessa ja tarvittaessa yöllä. Kun se toistuu samana ja aluksi nimenomaan nukahtamisen hetkellä, assosioi vauva / lapsi sen uneen ja rauhoittumiseen. Meillä ihan vain: Nyt nukutaan rakas Nestori, nyt nukutaan, shhh, shhh.

- Aikaisempi nukkumaanmeno. Kirjassa sanotaan, että vauvat luontaisesti menisivät nukkumaan noin klo 19-20. Tämähän on evolutiivisestikin ihan loogista eli kun pimeä tulee niin nukuttaa. Ja kirja väittää, ettei aikaisempi nukkumaanmeno tarkoita aikaisempaa heräämistä, vaan pidempää ja parempaa unta. Sinänsä vauvoille on luontaista nousta aikaisin. Meillä aamuyön nukkumaanmeno aikaistui puolille öin noin kuukausi sitten yhtenä yönä, kun pidempiä päiväunia ei tullutkaan. Siitä se on siirtynyt siihen, että menemme sänkyyn klo noin 21.30 ja unessa viimeistään puolilta öin. Viimeisimpänä muutoksena Nestori meni sänkyyn lauantai iltana jo 19.15, nukahtaen klo 20.30. Hän olikin herännyt aamulla poikkeuksellisesti klo 8 tai oikeammin heräsi niin pian syönnin jälkeen, ettei viitsinyt enää antaa tissiä vaan nousimme. Katsotaan siirtyykö tämä muutos tuleviin päiviin, ainakin yritämme.

- Enemmän päiväunia. Kirjassa sanotaan, että pidemmät päiväunet tarkoittavat pidempiä yöunia ja toisinpäin eli parhaimmillaan voisimme saada aikaan positiivisen kierteen. Kirjan taulukosta näin myös, että 3 kk vauvan kuuluisi nukkua kolmet päiväunet ja kaikkiaan 5-6 tuntia. Siellä myös neuvottiin nukuttamaan pian nukahdettuaan heräilevä vauva saman tien uudestaan, jotta torkkuja hiljalleen oppisi nukkumaan pidempiä yhtenäisiä unia. Niinpä olemme sinnikkäämmin nukuttaneet Nestoria ja yrittäneet saada hänet nukkumaan parin tunnin unia. Se on välillä onnistunutkin oikein hyvin. Ja tuntuu, että kun Nestorin laittaa aiemmin päiväunille, hän myös nukahtaa helpommin. Eli luontainen väsähtämisen ja nukahtamisen odottaminen ei tainnut olla meille sopiva tapa. Ja vanhemmille oli herättävää ymmärtää, että vaikkei vauva tunnu väsähtävän, niin parin tunnin valvomisen jälkeen olisi hyvä mennä nukkumaan. 

- Monipuoliset uniassosiaatiot eli että lapsi osaisi nukahtaa monella tavalla eikä vain tissiin. Ja että uneen vihjaa muutkin asiat kuin tissi, esim. laulu, lelu, lause, vaunuihin pukeminen, kantoliina jne. Tämä mahdollistaa erilaiset nukuttamistavat eri tilanteissa ja helpommin kummankin vanhemman nukuttamisen. Itse yritän laulaa aina samoja lauluja nukuttaessani niin päivällä kuin yöllä, vaikka itseä alkaa jo hiukan kyllästyttää laulut "Kun on oikein pieni", "Päivänsäde ja menninkäinen" ja "Peikkoäidin kehtolaulu" :)

Helpompaan nukuttamiseen on myös löytynyt keinoja eli kun epäilee toisen olevan väsyksissä pukee kantoliinan valmiiksi päälle ja antaa tissiä vielä ja nostaa pienen torkahdettua hänet suoraan liinaan ja unet jatkuu helpommin. Onnistuin myös pitkästä aikaa nukuttamaan Nestorin vaunuihin myös lenkin jälkeen eli ihan alun jälkeen on aina herännyt kun vaunut pysähtyvät. Nytkin heräsi nukuttuaan hetken kuistilla, mutta nukutin hänet uudestaan vaunuissa. Ja jos on liinan kanssa ulkona voi unet saada jatkumaan antamalla sängyllä tissiä. Pisimmät unet tulee siten, että istuu itse vieressä ja antaa tuttia, kun toinen meinaa herätä. 

Se, mitä lähes kaikissa uneen liittyvissä  kirjoissa suositellaan on selkeä päivärytmi eli että asiat tapahtuisivat samassa järjestyksessä ja suunnilleen samaan aikaan. Näin lapsi voi ennakoida tapahtumia, tuntee olonsa turvalliseksi ja väsykin tulee siihen aikaan, kun on nukkumisen hetki. Itse en oikein vielä tiedä, mitä asiasta ajattelen. Nestorilla kun ei tähän asti ole tuntunut olevan mitään kovin selkeää päivärytmiä, jota voisimme noudattaa. Eli pitäisikö minun vanhempana miettiä joku rytmi, jota mahdollisuuksien mukaan noudatettaisiin (en siis missään nimessä ole valmis toista herättämään kesken unien jonkun päivärytmin takia) vai elämmekö päivän kerrallaan siten kun parhaalta tuntuu? Välillä itsestä tuntuu, että selkeämpi rytmi helpottaisi arjen suunnittelua ja oman elämänkin miettimistä, mutta vaatisi tietty hetkittäistä tomeruutta nykyistä enemmän. Mikä olisi lapselle parhaaksi? Helpottaisiko rytmin noudattaminen nyt, sen noudattamista myöhemmin kun päivähoidon ja koulun takia on pakko? Tästä asiasta otan mielipiteitä vastaan oikein mielelläni. Niitä voi laittaa joko kommenttina tai lähettää meilinä tai viestinä facebookissa tai soittaa :)

Eli johtopäätöksenä todettakoon, että meillä nukutaan jo paremmin kuin joulun tienoilla ja parempaan suuntaan tuntuu menevän. Toiveena olisi saada tilanne, jossa Nestori menisi aikaisemmin nukkumaan ja nukkuisi päiväunia myös vaunuissa tai jopa sängyssä. Olisi myös mukavaa, jos nukuttaminen olisi helpompaa ja hän nukahtaisi heti syvemmin. Äiti nauttisi myös, jos keskellä yötä olisi yksi pidempi väli unta, vaikkapa 4h. Mutta tärkeintä tietenkin on se, että Nestori saa riittävästi unta, kasvaa ja kukoistaa. Ja yritämme huolehtia myös, että nukkuminen olisi hänelle myönteinen asia, jottei uniongelmia tule myöhemminkään.

Kirahvi, sitteri ja mummi

Nestori on tänään löytänyt nuoleskeltavaksi omien sormiensa lisäksi myös kirahvin! Sormet ja nyrkki ovat maistuneet jo useamman viikon ja kuolaa valunut valtoimenaan. Kiitos kirahvista Oona-puoliserkku! Maanantaina Nestori myös onnistui heiluttelemaan kirahvia kädessään, taisi tosin vielä olla vahinko, koska hämmästys kirahvin jäädessä kasvojen päälle oli suuri.

Kuvassa näkyy myös kummeilta tullut sienihelistin, joka myös osoitti tänään erinomaisuutensa, kun äiti sai sen avulla hetken lehdenlukurauhaa aamiaisella. Nestori kun on vaativaa seuraa sitterissä istuessaan: hän haluaa huomiota ja juttukaverin - kuka nyt yksin haluaisi istuskella. Sitteri keittiöpöydällä mahdollistaa onneksi hetkellisen puuhailun ja ruokailun keittiössä.

Keskiviikkona kylässä oli mummi ja Hasse ja he palaavat takaisin kyläilemään Oulun työreissulta huomenna. Nestori oli jälleen oma hurmaava itsensä :) Huomatkaa hieno trikoinen potkari suoraan isän lapsuudesta.

Vaalikakka

Nestori jännittää meidän kanssa vaalitulosta. Vaalikakka jo tuli, aivan kuten ekalla kierroksella. Nestori teki hienosti vaalityötä aikaisemmin tällä viikolla ja jakoi äitinsä kanssa parisataa Haaviston esitettä postilaatikoihin.