Ai niin...

Unohdin aloittaneeni tämän tekstin kirjoittamisen. Hämärä mielikuva oli aiemmin tämän olemassaolosta, mutta vasta nyt tajusin, että tosiaan on olemassa julkaisematon blogikirjoitus :) Eli vähän on vauvamuisti tällä äidillä.

Kävimme tiistaina 20.12. vauvan kanssa neuvolassa. Pituutta oli jo 57,5 cm ja painoa 5130 g, päänympärys 40,2 cm. Kaikki oli muutenkin kunnossa. Lääkäri kirjoitti: ”Kasvu ok. Rm saa. Suussa sammasta --> puolukkaa. Jäntevä ja hyvävointinen.”

Reilu viikko ennen joulua aloimme epäillä mahavaivojen ja itkuisuuden syyksi refluksia. Aiemminkin olimme kuulostelleet, että vauva nieleskeli ylös tullutta maitoa vielä pidempikin aika ruuan jälkeen. Sitten vauva pulautti muutaman kerran oikein kunnolla vielä reilu tunti ruuan jälkeen. Itkua on myös riittänyt niin ennen ruokaa kuin jälkeenkin.

Perjantai-iltana 16.12. laitoimme maidon kellon taakse eli pidimme kahden tunnin välin syömisessä – illan tissimaratoni oli pannassa. Nostimme myös vauvan sängyn päätyä ylemmäksi, jotta maito pysyisi nukkuessa masussa. Heti ekana yönä vauva nukkui viisi tuntia putkeen ja minäkin neljä – olo oli ihanan virkistynyt aamulla. Unet ovat muinakin öinä parantuneet.

Sunnuntaina 18.12. uskalsimme myös ryhtyä kokeilemaan maidon sakeuttamista – kiitos Lauralta ja Vauva-lehdestä saatujen neuvojen. Minä pumppasin aatonaattoon asti maitoa ja sitä syötettiin sakeutettuna vauvalle. Onneksi pullo kelpasi heti ekalla yrittämällä. Mut onnellinen kyl saa olla, ettei tuota pumppaus-pullorumbaa tarvitse normaalisti tehdä.

Jouluun mennessä vauva muuttui iloisemmaksi ja selittämätön itkuisuus loppui oikeastaan kokonaan. Eli sakeuttamisesta oli kyllä apua. Eräs kätilötuttuni kyllä ihmetteli jälkikäteen sakeuttamista ja että sitä neuvotaan vauvalle annettavan, kun maissitärkkelys maidon seassa on tavallaan kiinteiden aloittamista. Mut tätä tämä vauvanhoito tuntuu olevan eli ristiriitaisia neuvoja eri suunnista.

Sammasta poistamme vauvan suusta karpalomehulla (ei ollu puolukkaa lähikaupassa ja eiköhän tuokin ole hapanta). Vielä emme ole siitä eroon päässeet, vaan sieni tuntuu kasvavan takaisin yön aikana. Mut se ei ilmeisesti ole vaarallista, jos ei vauvaa vaivaa. Onneksi neuvola on taas puolentoista viikon päästä.

Kun teksti oli vanha, niin laitetaan edes tuore kuva. Tonttupoikamme väsähti, kun olimme kyläilemässä Elinan ja J-P:n luona Paalijärvellä perjantaina.  

Hyvä päivä

Keskiviikkona 28.12. oli hyvä vuorokausi (on niitä toki paljon muitakin ollut, mutta tämä oli erityisen hyvä).

Vauva viihtyy jo hetken katsellen lelujaan.

Yön valvoimme vauvan kanssa. Tissittelimme ja torkahtelimme kumpikin ensin pari tuntia, leikimme ja vaihdoimme vaippaa tunnin verran ja taas tissittelimme ja taas ylös. Uneen pääsimme kunnolla seitsemän aikaan, mutta ei se haitannut, kun en ollut odottanutkaan, että olisimme unessa aiemmin. Yöt sujuvat mukavammin, kun asennoituu oikein. Ja alkuyön torkahtelu auttaa virkistymään sen verran, että jaksaa odottaa aamuun pidempää unta. Vauva nukkuikin sitten viisi tuntia puoleen päivään. Minä nousin vähän ennen yhtätoista kun meille tuli vieraita.

Hoitopöydällä on kiva kellotella ja katsella lintja

Kajsa ja Wilu tulivat lounastamaan meidän luokse matkallaan kotiin. Ari tuli töistä ja söimme rauhassa ja jutustelimme. Vauvakin nousi seurustelemaan tunniksi. Ihmisten näkeminen ja jutustelu auttaa myös virkistymään.
Vieraiden lähdettyä menimme takaisin nukkumaan vauvan kanssa ja nukuimme vielä, kun Ari tuli töistä. Hänkin tuli sitten päiväunille ja köllöttelimme koko perhe tovin. Iltaruuaksi teimme pitsaa ja Ari teki myös herkullisia keksejä. Illan lopuksi poltimme kuusessa kynttilöitä ja joimme glögiä. Rauhallista ja mukavaa.

Joulu

Joulu meni hyvin syöden, pelaillen ja oleillen. Tero ja Anna tulivat aatonaattona, joulusiivouksemme olivat vielä melko vaiheessa (ja vaiheeseen ne lopulta jäivätkin...). Saatiin kuitenkin kuusi sisälle ja koristeltua. Harmillinen menetys joulukoristeisiin oli se, että Saaran ainakin 17 vuotta vanha joulutähti oli mennyt rikki.

Aattona nukuttiin pitkään. Jouluruoat oli onneksi tehty pitkälti etukäteen, aattona uunipuuron jälkeen uuniin meni vielä imelletty perunalaatikko, tähtitorttuja ja sienivuohenjuustopasteijat. Joulupöydässä oli lisäksi mm. seitankinkkua ja Annan tekemää kikhernepateeta.

Vauvalle oli tullut runsaasti lahjoja. Vauva tosin heilutteli käsiään ja jalkojaan leikkimatolla kun lahjoja avasimme ja taisi olla autuaan tietämätön mitä tapahtui... Kuvassa vauva lahjaksi saamassaan hivenen pienessä tonttulakissa :)

Joulupäivänä "perinteinen" kävelyretki koskikaraa katsomaan tuotti kerrankin tulosta ja Anna ja Tero pääsi näkemään tämän mystisen linnun. Tero lähti jatkamaan kyläkierrosta ja Anna jäi meidän kanssa kisaamaan Pohjanmaan valtiudesta. Pelattiinpa myös viime vuoden hittiä Sanastajaa.

Vauva piti kovasti Anna-tädistä ja väläytti hänelle kauneimpia hymyjään. Annan laulamat joululaulut taisivat myös kuulostaa paremmilta kun äidin tuutulaulut.

Enää kaksi yötä jouluun

Hyvää joulua!

Toivottaa Oikotie 4:n väki

Jouluvalmisteluja ja kylpemistä

Eilen olimme Hautakylän koululla katsomassa koulun joulujuhlaa. Kovasti oli kuulemma vauvan näkemistä odotettu ja innokkaita ihailijoita riittikin. Vauva antoi parastaan – väläytti hymyjä ja jokelteli. Pieni viihtyi onneksi juhlan ajan isän sylissä liinassa. Juhlan alussa rehtori kertoi kaikille koulun saaneen Vihreän lipun. Ekaluokkalaisen pojan riemukas tuuletus oli illan kohokohtia.

Tänä vuonna emme ole jättäneet jouluvalmisteluja viimeiseen viikkoon. Porkkanalaatikko onkin jo pakkasessa ja tänään teimme lanttulaatikon ja seitankinkun. Ystäväni Elina oli kinkuntekokaverina ja teimme valtavan möykyn, josta tuli kaikkiaan viisi pientä kinkkua. 

Joulu lähestyy aivan huomaamatta. Ensimmäisen kerran minulla on vaikeuksia avata joulukalenterin luukut oikeana päivänä, yleensä avaan muutaman kerralla. Lumen vähäisyys on varmasti tähän osasyynä ja vauva vie muutenkin ajantajun. Viikko sitten meillä oli muutaman päivän ajan kunnon talvi, oheiset kuvat ovatkin viime sunnuntain ulkoilulta. 

Tänään kävimme myös saunassa ja vauva sitä ennen kylvyssä. Oheinen kylpykuva on vauvan ensimmäisestä kylvystä kotona eli ikää on vain reilu viikko. Tänään vauvalla on ollut nukun ja kakin –päivä. 

Yöelämää

Aloin kirjoittamaan tätä blogitekstiä keskiviikkoiltana ja otsikkona oli: "Yöt onneksi helpompia". Nyt oli pakko vaihtaa otsikko...

Huutoyöt menivät onneksi ohi reilu viikko sitten ja palattiin "normaaliin" valvomiseen. Eli mentiin nukkumaan myöhään ja nukuttiin myöhään, kuten edelleenkin. Mutta onneksi ei ole toista lasta vaatimassa aamulla ylös sängystä tai muuta velvoitetta nousta, niin voimme vauvan kanssa uinua jopa pitkälle iltapäivään, jolloin ehdimme saada ihan mukavastikin unta "yön" aikana. Päivänvalo vaan jää näkemättä eikä ainakaan ehdi ulos  ennen sinistä hetkeä.

Hankalaa oli maanantaina, kun piti lähteä Seinäjoelle tarkistuttamaan vauvan kuulo korvista. Seitsemältä kellon soidessa olin nukkunut vasta pari tuntia. Mutta kyllä siitäkin päivästä selvittiin. Vauvan korvista löytyi kuulo niinkuin piti. Synnytyssairaalassa ne jo testaavat kuuloa ennen kotiinlähtöä, ja silloin useinkin jää veden tms. takia tulos saamatta eli mitään huolta asiaan ei liittynyt.

Nukahtaminen tuntuu olevan meidän vauvalle vaikeaa. Osin tiheä tissin imeminen on toki iltatankkausta, mutta tuntuu, että neljän tunnin jälkeen voisi siltä osin olla jo valmista, mutta uni ei vain tule. Tissillä nuokutaan, mutta herätään taas tai nukutaan vartti ja herätään. Enkä oikein osaa arvioida onko se jotain mahavaivaa (ei kyllä minusta siltä näytä, mutta mistäs minä sen tietäisin) vai liiallisen väsymyksen aihettamaa nukahtamisen hankaluutta vai mitä.

Tämä nukahtamisen vaikeus on pahentunut nyt parina viime yönä. Viime yönä eli ke-to olin ensin neljään asti sängyssä imettämässä vauvaa. Sain toki itse siinä samalla levättyä, mutta ei se unta korvaa. Neljältä meni hermot ja nousin olohuoneeseen. Tuntui, ettei ole järkeä syöttää koko ajan, kun vauva tuntuu vain pulauttavan osan maidosta pois eikä rinnatkaan tahdo loputtomia maratoneja kestää. Olohuoneessa sitten istuin ja heijasin vauvaa laulaen muutamaa muistamaani tilanteeseen sopivaa laulua. Tuttia kokeilin jälleen ja nyt se jopa pysyi vauvan suussa. Kun vauva nukahti, odotin useamman hetken ja laskin sitten sohvalle katsoakseni jatkuuko uni - ei jatkunut. Siinä me istuimme vielä aamuseitsemältä kun Ari nousi töihin. Tämä oli uusi ennätys. Sen jälkeen menimme sänkyyn, annoin taas tissiä ja uni vihdoin tuli.

Nyt istun nukkuva vauva kantoliinassa. Kolmas kerta kun kokeilen liinaa tänä yönä, nyt jopa toimi. Vauva heräsi päiväunilta kahdeksan aikaan ja sen jälkeen ei oikeastaan muuta ole tehty kuin syöty ja vaihdettu vaippaa ja torkuttu hetki liinassa - silloin sain syötyä iltapalaa. Kahdelta luulin jo, että pääsemme nukkumaan eli ehdin vaihtaa yöpyvyn ja käydä pesulla, mutta vauva nukkui lopulta vain vartin.

Ei oikein tiedä mitä kokeilisi - onko nyt kyseessä vatsavaivat, joihin voisi etsiä syytä vai kenties joku muu? Onneksi päivällä on aikaa nukkua eli eiköhän tästäkin yöstä taas virkistytä. Ja mitään totaaliväsymystä ei ole kenelläkään meistä, päivät ovat rauhallisia ja vauva päivä päivältä seurustelee enemmän.

Aamun lisäys: Sain vauvan nukkuvana kantoliinasta sänkyyn. Yöunet alkoivat sit klo 5. Parin tunnin välein on nyt syöty ja noustu kahdelta ylös. Yösyöttöihin nukahtaa onneksi helpommin. Ari nukkui koko yön yläkerrassa eli on toivottavasti virkistynyt.  

Pieni aika-anarkisti ja mahavaivat

Vauvamme on viime öihin asti ollut useimmiten tyytyväinen elämäänsä - syönyt hyvin, kakannut ja nukkunut. Hetkittäin hän jo seurustelee meidän tai vieraiden kanssa katsoen syvälle silmiin ja väläyttäen hymyn, joka tosin taitaa olla enemmän ilmeiden harjoittelua kuin todellista hymyilyä.

Kuten vauvat usein, meidänkin omamme on autuaan tietämätön siitä, että öisin pitäisi mennä nukkumaan ja päivisin valvoa. Ja että isän pitäisi mennä aamulla töihin eikä silloin sopisi väsyttää äitiä niin, että isääkin tarvitaan yöstä selviytymiseen.

Päivärytmimme on ollut vauvan tulosta asti sellainen, että menemme nukkumaan noin kahden aikaan yöllä ja heräämme puolilta päivin. Pahimmillaan tosin olemme valvoneet aamuviiteen ja nukkuneet iltapäiväkolmeen (tämä vain Saaran ja vauvan osalta). Ari on usein mennyt aiemmin nukkumaan ja myös herännyt aiemmin tekemään aamupalaa, pyykkäämään ja tiskaamaan.

Malla Rautaparta kirjoittaa tästä kirjassaan "Raskaus, synnytys, äitiys" seuraavaa: "On onnellista, jos nainen pystyy hellittämään vaatimuksestaan säännölliseen rytmiin ja antautumaan suosiolla lapsen alati muuttuvaan elämäntahtiin. Äiti voikin nauttia siitä, että hän on päässyt ulos markkinatalouden kiihtyvästä minuuttiaikataulusta." Tätä on hyvä miettiä silloin, kun aamukolmelta valvoo vauvan kanssa olohuoneessa, vaikka mieluiten nukkuisi omassa sängyssään. Ajatus lohduttaa, ainakin hetken.

Pari viimeistä yötä onkin sitten olleet haastavampia. Liekö vauva aavistanut sen, että isä on palannut töihin. Keskiviikon vastaisena yönä pääsimme vauvan kanssa olohuoneesta nukkumaan klo 5.20. Sitä ennen olimme syöneet, vaihtaneet vaippaa ja yrittäneet rauhoittua kantoliinaan. Vauva oli jo tuolloin poikkeuksellisen kärttyisä. Olin jo päättänyt, että viiden jälkeen saa Ari koittaa nukuttaa vauvan ennen töihin lähtöä, mutta vauva onneksi nukahti viimein tissille sängyssä. Nukuimme sitten vaihtelevan mittaisina pätkinä iltapäivä kolmeen.

Torstainvastainen yö olikin sitten huomattavasti äänekkäämpi. Olin jo valmiiksi väsynyt ja kun vauva huusi vaikka sai tissiä, vaikka oli puhdas vaippa, vaikka oli kantoliinassa ja kävelin ja lauloin – mikään ei siis tuntunut auttavan. Ekan kerran vauva todella huusi. Kello olikin vasta puoliyö kun menimme molemmat itkemään makuuhuoneeseen isiä apuun. Ensin vauva rauhoittuikin sänkyyn tissille, mutta kohta oli taas täysi huuto päällä. Kokeilimme kapaloa, se taisi vähän rauhoittaa ja päästiin tissille nuokkumaan, kunnes huonosti kiireessä laitettu vaippa falskasi. Tuttikin tuli keitettyä yöllä, mutta käyttöön se ei vielä päässyt. Joskus aamuyöllä vauva rauhoittui imemään tissiä, mutta uni ei tullut silloinkaan muuta kuin hetkiksi. Ari onneksi nukahti, mutta Arin herätessä töihin kuuden jälkeen olin itse nukkunut kunnolla vasta reilun tunnin ja vauva oli syömässä jälleen. Lyhyinä pätkinä nukuimme iltapäivään. Kahdelta vaihdoin vaipan ja annoin tissiä ja toivoin vauvan nukahtavan niin, että pääsisin aamupalalle. Unta riitti jälleen edellisistä päivistä tutusti vain vartin verran. Niinpä Arin tullessa töistä neljän jälkeen olin edelleen ilman aamupalaa.

Lohdullisia ajatuksia löytyi onneksi omastakin päästä valvoessa. Jossain vaiheessa tajusin ajatella, että eihän tämän helppoa pitänytkään olla. Eivät vauvalehdet ja -oppaat kirjoittaisi itkevän vauvan rauhoittelusta, mahavaivoista ja väsyneistä vanhemmistä, jos ne kaikki eivät olisi enemmän ja vähemmän jokaisen lapsiperheen arkea. Ja jos lasten kasvattaminen olisi kaikkinensa helppoa, niin minun työnikin olisi hivenen toisenlaista (enemmän opettamista ja vähemmän kasvattamista).

Tänään on päivä mennyt jo paremmin eli vauva on saanut nukuttua ja itkua on ollut vähemmän. Itkun syyksi emme oikein osaa epäillä kuin mahavaivoja, syystä tai toisesta. Niinpä olemme tänään ottaneet jo joitakin keinoja käyttöön:
- Apteekista haettiin Cuplaton-tippoja.
- Maitohappobakteereja annettiin jälleen.
- D-tippoja en eilen antanut, kun kokeilin olisivatko ne syyllisiä, mutta ilmeisesti eivät. Tänään annoin aamupäivällä tipan.
- Neuvolantädin neuvomaa mahahierontaa olen pari kertaa koittanut tehdä. Vyöhyketerapeuttikin on tiedossa, jos vaivat jatkuvat.
- Olen vielä tarkemmin koittanut röyhtäyttää, joskus tulee, mutta useimmiten vasta pidemmän ajan jälkeen vaikkapa kantoliinassa ollessa eli pystyasennossa pitäminen olisi varmasti hyvä.

Nyt istun vauva liinassa ja olen syönyt iltapalan ja pessyt hampaat. Kun pieni herää niin syötän ja toivon unta. Ainakin tähän asti on mennyt paljon edellistä yötä paremmin.

Vessahätäviestintää

Raskausaikana ja nyt vauvan synnyttyä olen lukenut useampaakin kirjaa, jotka ovat paljonkin vaikuttaneet omaan ajatteluuni. Ensimmäisenä tarttui käteen kirja ”Luonnollinen lapsuus”, jonka aika kärkkäästikin kirjoitetut tekstit luonnollisesta synnytyksestä, pitkästä imettämisestä ja perhepedistä saivat ajattelemaan ja osin ehkä muuttamaankin omaa ajattelua. Muistan esimerkiksi joskus keväällä ajatelleeni, ettei meille todellakaan tule mitään perhepetiä, mutta nyt en voisi kuvitellakaan nukuttavani vauvaa muualla kuin meidän vieressämme – yöherääminen olisi huomattavasti rankempaa.

Toisena kirjana olen lukenut käännöskirjaa ”Kiintymysvanhemmuuden kirja”. Siinä näkyy monessa kohtaa sekä tyylissä, että sisällössä amerikkalainen kulttuuri, mutta suosittelen kyllä sitäkin lämpimästi. Facebookin keskusteluista löysin itseni Kiintymysvanhemmuusperheet -yhdistyksen sivuille, josta sai ladattua suomalaisen kirjan aiheesta. Siinä käsitellään niin synnytystä, kosketusta, imetystä, sormiruokailua, yhdessä nukkumista, kantamista kuin vessahätäviestintääkin.

Vessahätäviestinnästä olin kuullut aiemminkin ja kiinnostus oli herännyt. Vauvojen vessahätäviestinnän eli vvv:n ideana on tarjota lapselle mahdollisuuksia tehdä tarpeensa muualle kuin vaippaan eli lavuaariin, pottaan, vessanpönttöön tms. Eihän monissakaan maailman maissa käytetä vaippoja laisinkaan tai ainakaan ensimmäisten kuukausien jälkeen eikä länsimaissakaan niitä (varsinkaan kertakäyttöisiä) ole ollut kuin lyhyen aikaa. Suomessakin vanhat ihmiset muistavat vielä pissatusloruja.

Kirjassa perustellaan pienenkin vauvan vessattamisen hyötyjä seuraavasti: 

- Lapsi pidetään tietoisena ruumiintoiminnoistaan eli perusoletuksena on se, että vastasyntynytkin tiedostaa hätänsä ja viestii siitä. (Ymmärtäminen ei toki ole helppoa, kun ei muutenkaan aina tiedä onko kyseessä nälkä, märkä vaippa, väsy vai jokin ihan muu.)

- Vauva oppii tietoisesti rentouttamaan lihaksensa, jolloin virtsaaminen ja ulostaminen on mahdollista, hiljalleen myös pidätyskyky kasvaa.

- Vanhempien vauvanlukutaito paranee, ja kun vauvan viesteihin vessahädästä vastataan voimistuvat viestit. Tämä lähentää vauvan ja vanhempien suhdetta.

- Oheisseuraamuksina voi vaippojen kulutus vähentyä ja lapsi oppia pottakuivaksi aiemmin.

Perustelut olivat omasta mielestäni hyvät ja vvv kokeilemisen arvoinen ajatus, mutta hyvistä ohjeista huolimatta käytäntö epäilytti. Vauvamme ollessa kaksiviikkoinen lähdin kuitenkin kokeilemaan. Vaikkei vielä olisi aavistustakaan, mitä ne vessahätämerkit voisivat olla, voi vauvaa potattaa vaipanvaihdon yhteydessä tai muulloin kun vauvalla ei ole vaippaa. Heräämisen ja syömisen jälkeen on myös hyvä hetki vessattamiselle. Meillä vauva myös usein piereskelee ennen kakkaa, joten sen merkin ymmärtää aloittelevakin viestientarkkailija.

Ensimmäiset päivät saivat minut heti vakuuttumaan homman mielekkyydestä ja toimivuudesta. Teimme heti alkuun monet kakat lavuaariin ja silloin tällöin pissaakin. Varsinkin pesiessämme päivällä sängyssä eli imettäessäni vauvaa nakupellenä oli vessattamaan helppo mennä. Silloin huomasin, että vauva lopetti syömisen eikä huolinut rintaa takaisin, ja kun menimme vessaan tuli vauvalta kakka. Vauvamme siis kakkaa tällä hetkellä jopa 10 kertaa päivässä, joten tilaisuuksia tulee usein. Vessassa käynnin lisäksi olemme suhistelleet ”piss-piss-piss” ääntä vauvalle aina jos pissa on tullut hoitopöydällä tai harsoon sängyssä pesiessämme. Pissaa on tullut syödessä jopa 10 min välein, joten aina ei ymmärrä ajoissa lähteä pissattamaan, mutta eipä tavoitteenamme olekaan saada kaikkia kakkoja lavuaariin pissoista puhumattakaan, vaan tarjota vauvalle edes silloin tällöin mahdollisuutta tehdä tarpeensa ”pottaan”.

Etuja, joita olemme havainneet vessahätäviestinnässä tähän mennessä:

- Vauvan pyllyn iho on parempi.

- Vaippa pysyy pidempään puhtaana. Aiemmin saattoi useinkin käydä niin, että samalla hetkellä kun sai vaipanvaihdon jälkeen vaatteet päälle, tuli kakka vaippaan. Yöllä saa vessattamalla varmistettua, ettei tarvitse nousta kohta uudestaan vaihtamaan kakkavaippaa.

- Pissatusasento auttaa ilmaa tulemaan pieruina ulos.

- Kakkatahroja tulee vaippoihin vähemmän ;)

Mielenkiinnolla odotamme minkälaiseksi tämä vvv meidän osalta tulevaisuudessa menee. Vaipattomuuteen emme ole pyrkimässä, mutta hauskaahan se olisi, jos viestintää oppisimme niin hyvin, että suurempi osa tarpeista menisi lavuaariin.

Vauva kolmen viikon ikäinen

Vauva kävi eilen Jurvan mamman 60-vuotisyllätyssynttäreillä Kivitipussa. Kaikki meni niin hienosti, vauva nukkui rengaskantoliinassa koko ruokailun ajan ja sen jälkeen kiersi sylistä syliin uusia kasvoja ihmetellen. Vauva tapasi setänsä ensimmäistä kertaa.