Ensimmäinen metsäretki

Tänään teimme Nestorin ensimmäisen metsäretken. Suuntana oli Kyyjärven Kirvesvuori, jossa kartan mukaan olisi pitänyt olla näkötorni, mutta sitä ei löytynyt. Nestori sidottiin äidin selkään ihmettelemään ja lopulta unikin tuli. Pakkasyön jäljiltä oli hankikanto – ainakin melkein. Suurin osa matkasta meni umpinaista metsätietä, jossa ei upottanut kuin muutaman kerran. Metsän puolella tippui äiti ja vauva useamman kerran, mutta kyytiläinen ei siitä hetkahtanut – paluumatkalla ei edes herännyt :)

Tästä on hyvä jatkaa luontoretkeilyä pienen kanssa! Kannatti!

Tänään syntyi myös Nestorille uusi leikkikaveri. Onneksi olkoon Lari, Soila ja pieni! Tulevaisuudessa retkeillään joskus porukalla :)

Ekan kerran yökylässä

Nestori oli elämänsä ensimmäisen kerran yökylässä. Teimme retken Jurvan mamman luokse, kun Ari oli viikon talvilomalla.

Ennen Jurvaan menoa pysähdyimme Ailin, Mikon ja neidin luona. Äidit lähti kirpparille ja isit jäivät nukuttaman pieniä kantoliinoissa. Onneksi on liina niin nukkuminen kylässä onnistuu mukavasti.

Jurvassa uni tuli illalla helposti eli tutut iltarutiinit auttoivat pikkuisen uneen ja yölläkään ei vieras paikka hämmentänyt kun äiti ja isi olivat vieressä.

Torstaina kävimme päiväkävelyllä ja kuulimme kiurun liverrystä. Kesä on ilmeisesti jo parin viikon päässä, sillä linturuokinnalla näkyi aamulla peippo. Mustarastaita, töyhtöhyyppiä ja joutseniakin näkyi jo matkamme aikana. Nestori ikävä kyllä heräsi vaunuista kesken lenkin ja itkuhan siitä tuli. Isä sitten juoksi vaunujen kanssa viemään pikkuisen sisälle.

Mamma ja Nestori jäivät leikkimään, kun me aikuiset menimme saunaan. Olipa kiva saunoa yhdessä pitästä aikaa.

Kotimatka ei ollut kovin mukava. Väsymyksestä huolimatta Nestori ei nukahtanut. Kävimme välissä Munakassa ja sieltä lähdimme ajamaan vasta yhdeksän aikaan ja ensin uni tulikin muutamaksi minuutiksi, mutta sitten ei millään. Viimeisen reilu puolituntia äiti lauloi kahta tuttua iloista laulua ja heilutti leluja. Aina välillä tuli silti itku. Kaikki olimme varmasti helpottuneita, kun pääsimme kotiin. Ei siis enää autoilua iltaisin. 

Uimassa

Olimme eilen sunnintaina vauvauimassa toisen kerran. Tämä kerta ei ollut ihan niin sujuva kuin ensimmäinen. Nestori oli väsynyt, koska ei ollut nukahtanut kotona aamu-unille eikä autossakaan tullut uni vaikka matkaan menee liki puoli tuntia. Menin sitten vielä viemään hänet suihkuun, joka ilmeisesti säikäytti väsyneen eikä itku meinannu millään väistyä. No altaassa oli onneksi hetkittäin hauskaakin. Ensi kerralla toivottavasti vielä iloisemmalla mielellä.

Kiitos kuvista Nestorin uima- ja vaunulenkkikaveri Siljan tädille!

Tyytyväinen pieni

Olimme neuvolassa 4 kk tarkastuksessa. Pituutta oli tullut 1,5 cm, mutta paino oli täsmälleen sama kuin kuukautta aikaisemmin. Nykyiset mitat siis 66,5 cm ja 6810 g. Lääkäri totesi, että kasvu on ok, vaikka painokäyrä vähän notkahtikin.

Äitiä vähän asia kuitenkin huolestutti ja piti lueskella netin imetyssivuja. Onneksi sieltä ja imetystukiäidin kommenteista sain vahvistusta siihen, että tällainen notkahdus on ihan normaalia täysimetetyillä lapsilla ja että lapsen tyytyväisyys on oleellisempaa kuin puntarin luvut. Lapsosemme onkin hyvin aurinkoinen ja iloinen eikä koskaan ruuan jälkeen nälkäisen oloinen, joten en oikeastaan ole huolissani maidon riittävyydestä. Nyt vaan imetetään ahkerasti, jotta maitoa jatkossakin riittää ja ensi kerralla saadaan paremmat luvut neuvolastakin.

Nestori uinuu kantoliinan turvassa. Tutti on käytössä unien aikaan, ei onneksi muulloin.

Isä ja Nestori paneutuvat tieteen ihmeelliseen maailmaan.

Retropotkarit ja vauvauinti

Viikonlopun vaatetuksena oli potkuhousuja isän lapsuudesta.

Isää väsyttäis, mut pojassa riittää virtaa.

Anni-mumman minulle aikanaan tekemä leikkimatto on jälleen päässyt käyttöön. On hyvä ku on kaksi ni toisen saa laittaa aina välillä pesuun :) Oli niin poikapotkuhousut et piti laittaa punainen paita tasapainottamaan ;)

Tänään alkoi myös vauvauinti. Kirppikseltä löytynyt uimapukukin on vallan pojalle sopiva (mieluiten pukisin enemmän sukupuolineutraalista lastamme). Uimassa kanssamme oli Elina-lähitäti, joka kyllä kovasti helpotti siirtymistä altaaseen, oloa siellä ja poistumista. Nestori oli yllättävänkin rauhassa ja iloisena altaassa, ajattelin etukäteen, että kaikuvat äänet ja uusi paikka voisivat pelottaa. Hienosti jo "uitiin" massullaan ja selällään. Kahden viikon päästä uudestaan.

Kevään ensimmäiset päivät

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä lähdimme Nestorin kanssa jälleen Alvariiniin lounaalle kaimani Saaran kanssa. Matkalla aurinko paistoi ja lämmitti niin, että oli pakko ottaa villapaita takin alta pois. Mittari kyllä näytti kotona +3, mutta piti silti varustautua samoin kuin useamman asteen pakkasiin. Pieni kannettavani vaan alkoi protestoida unissaan moista kuumuutta. Koskakohan opin pukeutumaan sään mukaisesti?

Linnut lauloivat erityisen innolla, vaikka jo parin viikon ajan on laulussa kuulunut lähestyvä kevät. Iltapäivällä oli myös ensimmäiset loskat kaduilla ja paikoin aurinko oli jo sulattanut asfalttia näkyviin. Kevät!

Lounas oli oikein mukava, vaikka Nestori kököttikin hereillä sylissäni koko ajan. Mennessäni hakemaan ruokaa jätin hänet Saaran viereen pöydälle kellottelemaan, mutta poistuttuani oli Nestori tuumannut hetken ja todennut tilanteen kurjaksi. Kohta pieni itkevä poika tuotiin äidin luo ja Saara kantoi tarjottimeni pöytään. Hätä meni onneksi ohi, mutta Saaran syli ei kelvannut myöhemminkään. Ehkä seuraavalla kerralla sitten, kun äiti ymmärtää olla katoamatta.

Perjantaina Nestori olikin sitten päättänyt valvoa koko päivän. Aamu-unille hän nukahti myöhään ja vajaan puolen tunnin jälkeen oli hereillä. Iltapäivällä käytiin vaunuttelemassa ja ensialkuun uni tulikin, mutta vartin jälkeen kun epätasainen jäätikkö vaihtui tasaiseen asfalttiin Nestori heräsi. Uudet nukuttamisyritykset saivat vain kovan itkun aikaan. Sisällä sitten jatkettiin nukuttamista tissin ja kantoliinan avulla tuloksetta. Isä yritti kotiuduttuaan nukuttaa Manducaan ja hetkeksi uni voittikin. Myöhemmin yritettiin vielä sänkyyn tissille, mutta ei, valveilla on kivempaa, vaikka kuinka väsyttäisi.

Yöuni tuli sitten ajallaan ja yö meni ihan hyvin. Mutta äidin toivomaa poikkeuksellisen pitkää ensimmäistä unipätkää ei silti tullut, vaikka koko päivän syömisen ja valvomisen jälkeen olisi näin voinut uskoa. Nyt mentiin normaalilla 2-3 h kerrallaan rytmillä, ihan hyvä sekin.

PS. Päivitimme nyt kerralla blogiin useampia tekstejä, ku on vähän jääny tekstit kesken... Eli ne löytyy tuosta alempaa, ku laitoimme ne sille päviämäärälle ku asiat ovat tapahtuneet, vaikka tekstit saatiinkin päivitettyä tänne nyt vasta.