Odottava isä vs. neuvolantäti

Sitä luulee, että kun tulee kutsu tutustumaan lastenneuvolaan, niin käynnillä keskusteltaisiin ensimmäisistä käynneistä neuvolassa lapsen kanssa, rokotuksista ym. lastenhoitoon liittyvistä asioista. Joo, sivuttiin tunnin käynnillämme näitä asioista, mutta enemmänkin kyseessä oli neuvolatädin ja harjoittelijan ristikuulustelu.

Ennen kuulustelua oli kuitenkin yleistä hässäkkää kun harvinainen vieras, odottava isä, oli tullut neuvolaan ja tuoleja ei tällaisia tilanteita varten ollut varattu. Sitä tuolia siinä etsittiin ja lopulta naapurihuoneesta sain minäkin lavittan alle. Kun siinä istuttiin, niin neuvolantäti hymisteli, ”miten kaikenlaiset tuntemukset ovat sallittuja” ja harjoittelija alkoi lukea paperilta kysymyksiä. Neuvolantäti sitten esitti tarkentavia takavasemmalta. Ja laittoi sanoja suuhun jos jäi miettimään jotain järkevää vastausta ihmeellisiin kysymyksiin. Kun minulta kysyttiin, miltä on tuntunut vaimon ulkoinen muuttuminen, niin ei oikein pystynyt muuta kuin katsomaan eka tätiä ja sen jälkeen Saaraa. Onneksi täti avitti, että ”hän on kaunis”. Ok, lukitaan tämä vastaus! Jos taas vastasi kysymykseen, niin ei tuntunut menevän perille. Saara kertoi, miten kotitöiden jakaminen ei ole ollut koskaan ongelma, niin täti kääntyi minun puoleeni ja sanoi, että ”onhan se kiva joskus vähän yhdessä viikata lakanoita ja laittaa pyykkiä narulle”... Ja kysymykset jatkuivat laadukkaina: "Oletteko miettineet miltä lapsi näyttää syntyessään? Entä millainen hän on isompana?".

Jos tällä tunnin haaskauksella oli tarkoitus selvittää olemmeko kykeneviä hoitamaan lastamme, niin ihan vinkkinä sinne lastenneuvolaan, että äitiysneuvolassa meistä tiedetään jo aika paljon. Tämän kokemuksen perusteella en enää ihmettele jos isälle ei ole varattu tuolia - ei ne neuvolassa käy.