Linnut lauloivat erityisen innolla, vaikka jo parin viikon ajan on laulussa kuulunut lähestyvä kevät. Iltapäivällä oli myös ensimmäiset loskat kaduilla ja paikoin aurinko oli jo sulattanut asfalttia näkyviin. Kevät!
Lounas oli oikein mukava, vaikka Nestori kököttikin hereillä sylissäni koko ajan. Mennessäni hakemaan ruokaa jätin hänet Saaran viereen pöydälle kellottelemaan, mutta poistuttuani oli Nestori tuumannut hetken ja todennut tilanteen kurjaksi. Kohta pieni itkevä poika tuotiin äidin luo ja Saara kantoi tarjottimeni pöytään. Hätä meni onneksi ohi, mutta Saaran syli ei kelvannut myöhemminkään. Ehkä seuraavalla kerralla sitten, kun äiti ymmärtää olla katoamatta.
Perjantaina Nestori olikin sitten päättänyt valvoa koko päivän. Aamu-unille hän nukahti myöhään ja vajaan puolen tunnin jälkeen oli hereillä. Iltapäivällä käytiin vaunuttelemassa ja ensialkuun uni tulikin, mutta vartin jälkeen kun epätasainen jäätikkö vaihtui tasaiseen asfalttiin Nestori heräsi. Uudet nukuttamisyritykset saivat vain kovan itkun aikaan. Sisällä sitten jatkettiin nukuttamista tissin ja kantoliinan avulla tuloksetta. Isä yritti kotiuduttuaan nukuttaa Manducaan ja hetkeksi uni voittikin. Myöhemmin yritettiin vielä sänkyyn tissille, mutta ei, valveilla on kivempaa, vaikka kuinka väsyttäisi.
Yöuni tuli sitten ajallaan ja yö meni ihan hyvin. Mutta äidin toivomaa poikkeuksellisen pitkää ensimmäistä unipätkää ei silti tullut, vaikka koko päivän syömisen ja valvomisen jälkeen olisi näin voinut uskoa. Nyt mentiin normaalilla 2-3 h kerrallaan rytmillä, ihan hyvä sekin.
PS. Päivitimme nyt kerralla blogiin useampia tekstejä, ku on vähän jääny tekstit kesken... Eli ne löytyy tuosta alempaa, ku laitoimme ne sille päviämäärälle ku asiat ovat tapahtuneet, vaikka tekstit saatiinkin päivitettyä tänne nyt vasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti