Aihe nousi esiin viime kesänä Kiintymysvanhemmuusperheiden kesäleirillä. Keskustelujen teemana oli ympäristön vaikutus lapseen ja moni näki haasteena isovanhempien ja muiden sukulaisten sokerin tyrkyttämisen. Termi "sokerilla rakastaminen" oli ihanan osuva eli hyväähän nämä rakkaat sukulaiset tarkoittavat, mutta kun se ei tee lapselle oikeasti hyvää ja osa on myös todella herkkiä sokerin ikäville vaikutuksille.
Meille on moni kommentoinut, että nyt kun ensimmäinen syntymäpäivä lähestyy, niin Nestorikin pääsee maistamaan kakkua. Vaikka ohjeiden mukaan sokeria tosiaan saisi antaa 1 v taaperolle, niin me emme aio tehdä niin. Esikoisen kohdalla on mahdollista elää pitkäänkin ilman sokeria ja turhia herkkuja - rusinat riittävät vielä pitkään.
Tavaralla rakastaminen onkin jo haastavampi asia. Olemme saaneet näiden kuukausien aikana monia ihania lahjoja. Nestori nukkuu nyt kauniissa lahjayöpaidassa, aamupäivällä oltiin ulkona lahjasaappaissa ja ihan parasta on lukea lahjaksi saatua kirja ja kurkkia luukkujen alle. Emme kuitenkaan halua kotimme täyttyvän leluvuorista ja vaatteita olemme paljon saaneet ja hankineet kirpputorilta.
Me toivomme lapsemme saavan ennen kaikkea toisten ihmisten aikaa ja yhteistä tekemistä. Niiden avulla muodostuu lämpimiä suhteita niin sukulaisiin kuin ystäviin. Yhdessä koetut elämykset synnyttävät ihania muistoja ja tuovat sisältöä elämään. Kun siis tulet meille kylään, emme odota lahjoja. Emme odota niitä myöskään syntymäpäivinä tai jouluna.
Lahjojen antaminen on kuitenkin mukavaaa. Enkä itsekään malta olla viemättä löytämääni kirjaa tai ihanaa mekkoa tuliaiseksi. Siksi mekään emme halua kieltää kokonaan lahjojen antamista, vaikka haluammekin todeta, ettemme niitä odota tai kaipaa. Jos tuot lahjan, niin meitä ilahduttaa, jos se on jonkun vanha eli omasta kaapista tai kirpputorilta löydetty. Ja jos tämä tuntuu hankalalta ja antamisen tarve lähiaikoina on sietämätön, niin Duploja meidän taloudessamme ei ole kuin muutama.
Ihanat Ritvan ottamat syyskuvat:
Hei, löysin tänne teidän blogiin lähitäti-Elinan kirjalahjan kautta. Joskus aiemmin olin googlettanut ja eilen siellä Luontopäivillä teidän tarina kuulosti tutulta, joten päätin googlettaa uudestaan :)
VastaaPoistaMeilläkin täällä alkaa tytön 4 v. synttärit lähestyä ja samojen asioiden kanssa painiskellaan. Herkkujen syönnistä tosin ei ole ollut paluuta, joten kakkua meillä syödään kyllä :D Mutta kyllä meilläkin pitkään meni ilman herkkuja, eikä tosiaan 1-vuotiaana ainakaan maisteltu kakkua... ihan en nyt muista miten se meni sitten 2-vuotiaana. Olisko silloin ekan kerran. Mutta tosi pitkään kuitenkin meni helposti ilman suurempia herkutteluja. Ja nytkin koitetaan suosia niitä terveellisempiä herkkuja.
Ja ne lahjat! Just luin, että Amerikassa lapsella on jo ennen syntymää keskimäärin 15 lelua. Sama meininki varmaan Suomessakin. Aiemmin leluhomma oli vielä helpompaa, kun lapsi ei osannut itse vaatia, mutta nyt alkaa olla jo melkoista vääntämistä. No onneksi tytölläkin usein ensimmäinen kommentti on, että "voidaan katsoa, jos kirpparilta löytyy". Mutta hankalaa on se, että kuinka keksii kaikille synttärivieraille, jotain sopivaa ostettavaa, kun mitään ei tarvita. Ja varsinkaan, kun kaikki ei niin paljon jaksa niitä kirppareita kierrellä... Jotkut palvelukset ja esim. liput teatteriin tai konserttiin olis kyllä enemmän kuin tervetulleita.
Kiitos, että pääsitte Luontopäiville ja mukavaa, että tulitte juttelemaan! Taidankin jäädä seurailemaan blogianne :)